voimmeko silti käyttää ikää tai kokemusta palkkaeron perusteluissa

Kokemus ja työhistoria säilyvät päteviksi kriteereiksi

Kyllä, kokemusta ja työhistoriaa voidaan edelleen käyttää palkkaeroon liittyvien erojen perustelemiseen. Direktiivin (EU) 2023/970 4 artikla velvoittaa työnantajia perustamaan korvauksen kriteereihin, jotka eivät aiheuta sukupuolen perusteella tapahtuvaa suoraa tai epäsuoraa syrjintää. Kokemus ja työhistoria eivät näin ollen ole itsessään kiellettyjä — kyse on siitä, miten niitä sovelletaan ja sovelletaanko niitä johdonmukaisesti ja objektiivisesti samassa tehtävässä tai tehtäväryhmässä.

Ongelma ei ole kriteerissä itsessään, vaan siinä, miten sitä käytetään. Kiinteä määrä palvelusvuosia, joka johtaa automaattisesti korkeampaan palkkaan, voi johtaa epäsuoraan syrjintään, jos sen vaikutus toteutuu rakenteellisesti eri tavalla naisille ja miehille — esimerkiksi siksi, että naisilla on useammin katkoksia uraansa lomien vuoksi. Tämä ei tee työhistoriaa kriteerinä virheelliseksi, mutta se tarkoittaa, että sen soveltaminen on oltava perusteltavissa: miksi kokemus on tässä relevantti, paljonko ja sovelletaanko sitä samalla tavalla kaikille samassa tehtävässä. Juuri tämä on kyseessä: sukupuolineutraalit kriteerit käytännössä mennessä: kriteeri on hyödynnettävissä vain, jos se vastaa tehtävän sisältöä ja ei sattumalta aseta toista sukupuolta epäedulliseen asemaan.

Missä tämä sijoittuu kriteerijärjestystyksessä

Direktiivin 4 artikla mainitsee korvausperusteita, jotka on oltava objektiivisia ja sukupuolineutraaleja, antamatta kuitenkaan tyhjentävää luetteloa siitä, mikä on sallittua tai ei — kokemus ja työhistoria kuuluvat työnantajille jäävään toimivaltaan edellyttäen, että ne täyttävät nämä vaatimukset. Nämä kriteerit tulevat esille myös järjestelmän laatimisessa: mitä vaatimuksia lain asettaa tehtävän arviointijärjestelmälle kuvaa, kuinka tällainen järjestelmä on rakennettu, ja sen sisällä työhistoria on tyypillisesti yksi tekijöistä, joka määritetään ja sovelletaan tehtäväryhmittäin, ei yleinen korotus, joka on erillään tehtävän sisällöstä.