Kielto kysyä ehdokkaalta, mitä hän tällä hetkellä ansaitsee tai mitä hän aiemmin ansaitsi, koskee koko Euroopan unionia. Direktiivi määrää sen vähimmäisnormiksi. Se, mikä vaihtelee, on se, miten kukin jäsenvaltio on kirjannut tämän kansalliseen lainsäädäntöön: ketä täsmälleen kielto sitoo, soveltuuko se myös ulkopuoliseen rekrytointitoimistoon, joka käy keskustelun teidän puolestanne, ja miten valvontaviranomainen toimii, jos se silti tapahtuu.
Yritykselle, joka rekrytoi vain Alankomaissa, se on teoreettinen kysymys. Asennusyritykselle, jolla on toimipaikka Saksassa, henkilöstöpäällikölle, joka avaa paikkoja useissa maissa samanaikaisesti, tai toimistoorganisaatiolle, joka työskentelee pan-eurooppalaisen rekrytointitoimiston kanssa, se on käytännöllinen kysymys. Vakuuteksti voi olla kaikkialla sama, rekrytointikeskustelu ei välttämättä.
Mitä direktiivi määrää ja mitä ei
Direktiivi kieltää työnantajia kysymästä hakijoilta heidän nykyisestä palkitsemisestaan tai palkkaushistoriastaan, ja se velvoittaa, että työnantajalla jo olevaa tietoa hakijan palkitsemisesta ei käytetä tarjouksen määrittämiseen. Tämä on perusta, jonka kaikkien jäsenvaltioiden on täytettävä. Jäsenvaltio voi mennä pidemmälle kuin perusta, esimerkiksi laajentamalla kiellon myös arviointivaiheeseen tai mainitsemalla rekrytoijat nimenomaisesti lainsäädäntötekstissä itse työnantajan rinnalla. Se, onko ja miten maa niin tekee, on kansallisessa täytäntöönpanolaissa, ei direktiivissä.
Tämä tarkoittaa, että kysymys "saako" voi saada yhdessä jäsenvaltiossa hieman erilaisen vastauksen kuin toisessa, vaikka lähtökohta on sama. Tarkan sanamuotoilun osalta tietyssä maassa kansallinen lainsäädäntöteksti tai paikallinen oikeudellinen neuvonantaja on oikea lähde, ei yleinen vertailu.
Miksi ero maittain syntyy
Ero on harvoin periaatteessa ja useammin sen rajoilla. Jotkin jäsenvaltiot tunsivat jo ennen direktiiviä vastaavan kiellon, esimerkiksi tietyllä sektorilla tai oikeuskäytännön kautta, ja ovat sovittaneet uuden säännön siihen. Toiset jäsenvaltiot ottavat kiellon käyttöön ensimmäistä kertaa ja joutuvat päättämään, kuinka tiukasti se muotoillaan: koskeeko se vain työnantajaa vai myös kaikkia, jotka käyvät keskustelun työnantajan puolesta. Myös kysymys siitä, kuka valvoo ja miten valvontaviranomainen arvioi rikkomuksen, on kunkin jäsenvaltion vastuulla.
Lisäksi täytäntöönpanovauhti vaihtelee. Maa, joka on pitänyt määräaikaa, on jo saanut tekstin paikoilleen; maa, joka on vielä työn alla, toimii joskus lainhankkeen kanssa, joka voi muuttua ennen hyväksymistä. Sille, joka rekrytoi useissa maissa samanaikaisesti, se tarkoittaa, että säännöt ovat jo vahvistuneet yhdelle toimipaikalle, mutta toiselle ne eivät vielä ole lopullisia.
Mitä tämä tarkoittaa rekrytoinnille rajan yli
Käytännöllinen seuraus ei ole se, että tarvitsette kullekin maalle erilaisen rekrytointipolitiikan. Useimmat organisaatiot päättävät noudattaa sisäisesti yrityksen sisällä esiintyvää tiukinta normia ja soveltaa sitä kaikkialla. Tämä estää rekrytoijaa muistamasta, mikä kysymys on sallittu ja mikä ei kussakin maassa. Se on silti tehtävä tietoisesti, ei oletuksena.
Useammin virhe tapahtuu ei suorassa kysymyksessä "mitä ansaitsette nyt", vaan epäsuorassa muodossa: halutusta palkasta kysyminen, jolla on käytännössä sama vaikutus, tai kysymys, joka esitetään ulkopuolisen toimiston kautta ilman, että työnantajalla on siitä näkemystä. Rekrytoinnissa rajan yli jälkimmäinen on todellinen huomio, koska toimeksiantaja ei aina käy keskustelua itse.
Mitä voitte selvittää etukäteen
Niille, jotka haluavat tietää, miten säännöt on vahvistettu tietyssä maassa, kansallinen täytäntöönpanoteksti on lähtökohtana, täydennettynä asianomaisen valvontaviranomaisen selityksillä kyseisessä maassa. Yleinen vertailu maiden välillä on aloituspiste nähdäkseen, mihin huomio on suunnattava, ei sen korvike.
Payrian tietokannassa on kunkin aiheen osalta selvitetty, mitä direktiivi itsessään säätää ja mitä jätetään jäsenvaltioille, ja mukana on viittaus virallisen tekstin sijaintiin. Tämä on hyvä lähtöpiste nähdäkseen, onko asia jo vahvistettu vai onko se vielä muutoksessa. käydä tietokannan aiheittaiset osat läpi antaa siitä ensimmäisen kuvan.
Jos haluat nopeasti tietää, koskeeko tämä tilannettasi, esimerkiksi siksi, että rekrytoit useissa EU-maissa, ilmainen tarkistus antaa ensimmäisen suunnan. näet muutamalla kysymyksellä, missä olet kestää muutaman minuutin eikä vaadi tiliä. Miten tulos on saavutettu, selitetään sivulla, joka näyttää, mistä tieto on peräisin: miten Payria kokoaa tiedot.
Jos sinulla on kysymys, jota ei ole suoraan tietokannassa, on todennäköistä, että se on jo esitetty aiemmin. usein esitettyjen kysymysten katsaus käsittelee muun muassa sitä, miten maankohtaisia eroja seurataan, kun lainsäädäntö muuttuu.
Tämä artikkeli kuvailee, miten direktiivi ja kansallinen täytäntöönpano liittyvät toisiinsa, ei sitä, miten se vaikuttaa omaan rekrytointikäytäntöihisi tietyssä maassa. Tuon arvioimisen kannalta kansallinen lainsäädäntöteksti tai paikallinen juristin neuvonta on oikea tie.