EU-jäsenvaltioiden määräaika siirtää palkkatransparenssisuunnitelmaa kansalliseen lainsäädäntöön on tänä vuonna päättynyt. Työnantajille tämä tarkoittaa pääasiassa seuraavaa: mitä aiemmin pidettiin "jotakin tulee", on monissa maissa nyt laki, joka on tosiasiallisesti tullut voimaan tai tulee siihen lähiaikoina. Itse direktiivin sisältö ei muutu, mutta sen asema muuttuu – eurooppalaisesta puitekehyksestä kansalliseksi velvoitteeksi.
Se, merkitseekö se jotakin yrityksellenne ja milloin, riippuu maasta, jossa olette työnantaja, ja siitä, miten kyseinen maa on siirtänyt direktiivin. Jotkut jäsenvaltiot noudattavat vähimmäisvaatimuksia täsmällisesti, toiset lisäävät omia painotuksia tai antavat osille vaiheittaisen voimaantulon. Jos kohtaatte sääntöjä ensimmäistä kertaa tänä vuonna, on hyvä tarkistaa kansallinen laki, joka koskee erityisesti omaa sijoituspaikkaanne, ei itse direktiiviä.
Eurooppalaisesta direktiiviistä kansalliseksi laiksi
EU-direktiivi toimii toisin kuin asetus. Asetus on voimassa suoraan kaikissa jäsenvaltioissa; direktiivi asettaa tavoitteen ja alarajan ja jättää täytäntöönpanon kansallisten lainsäätäjien vastuulle. Tämä selittää, miksi palkkatransparenssissäännöt eivät tule voimaan yhdellä hetkellä koko Euroopassa, vaan jokaisen maan omaa tahtia. Tänä vuonna on monille jäsenvaltioille se hetki, jolloin kyseinen kansallinen siirto olisi virallisesti pitänyt olla suoritettu.
Tällä on kaksi käytännön vaikutusta. Ensinnäkin: maissa, joissa kansallinen laki on jo olemassa, voimassa ovat siinä olevat vaatimukset, vaikka teksti olisi joiltain osin tiukempi kuin eurooppalainen vähimmäisvaatimus. Toiseksi: maissa, joissa siirto on myöhästynyt, syntyy siirtymätilanne, jossa ei aina ole selvää, mikä sääntö tarkalleen ottaen pätee. Molemmat tilanteet vaativat samaa: tarkistaa, mitä kansallinen teksti sanoo, eikä olettaa, että eurooppalainen direktiivi itsessään olisi jo suoraan voimassa.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa tänä vuonna
Useimmille PK-työnantajille tänä vuonna muuttuu pääasiassa varmuus, ei sisältö. Velvoitteet, joihin ei liity kynnystä – kuten palkkaväli ilmoituksessa, nykyisen palkan kysymisen kieltäminen ja sukupuolineutraalit tehtäväkriteerit – oli jo pitkään ilmoitettu. Nyt kun ne on kirjoitettu kansalliseen lainsäädäntöön, ne eivät ole enää tulevaa asiaa, vaan asiaa, jota tulee noudattaa.
Työnantajille, joilla on sata työntekijää tai enemmän, tulee lisäksi raportointivelvoite, joka monissa maissa tulee voimaan myöhemmin kuin perusvelvoitteet ja jolla on oma aikataulu. Tässäkin pätee: direktiivi antaa puitekehyksen, kansallinen laki antaa tarkan kalenterin. Jotta voi tietää, mitkä velvoitteet omalle organisaatiolle jo koskevat ja mitkä eivät vielä, sen saa selville nopeimmin lyhyen tarkistuksen avulla, joka näyttää tilanteen kussakin tilanteessa.
Mitä ei vielä ole kaikkialla samanlaista
On houkuttelevaa ajatella, että siirto on nyt kaikkialla valmis ja asia on sillä loppuunkäsitelty. Se ei pidä paikkaansa. Jotkut jäsenvaltiot ovat hyväksyneet lain, mutta työskentelevät vielä täytäntöönpanosäädösten tai selittävien määräysten parissa. Toiset ovat valinneet vaiheittaisen käyttöönoton, jossa esimerkiksi palkkavälivaatimus tulee voimaan ennen raportointivelvoitetta. Ja puolijulkisilla työnantajilla on joiltain osin erilaiset tekijät kuin yksityisillä yrityksillä.
Tämä tarkoittaa, että "onko laki jo olemassa" ja "onko laki jo minulla voimassa" ovat kaksi eri kysymystä. Ensimmäinen koskee kansallisen lainsäädännön asemaa, toinen organisaationne laajuutta ja luonnetta. Molemmat kysymykset on vastattava eri tavalla jokaisessa maassa ja jokaisessa tilanteessa, ja tuo on juuri syy, miksi yleinen direktiiviteksti antaa vähemmän ohjausta kuin sen kansallinen täytäntöönpano.
Mitä voit tehdä jo nyt
Riippumatta siitä, missä vaiheessa maanne on, on hyödyllistä tietää jo nyt, mitkä osat tulevat myöhemmin sovellettavaksi ja mitkä asiakirjat niitä varten tarvitaan. Se alkaa velvoitteiden itsensä katsauksesta, ja vasta sitten kysymyksestä, miten ne organisoitte. Se tietovaranto, jossa aiheet on selitetty kunkin tilanteen mukaan antaa kyseisen yleiskatsauksen, mukaan lukien sijainnin virallisessa tekstissä, jotta voit tarkistaa itse, mihin selitys perustuu.
Joka haluaa tietää, kuinka nämä tiedot tarkalleen ottaen muodostuvat ja miksi lähdetiedot tietoisesti eivät ole maksumuurin takana, löytää sen selitettynä osoitteesta sivu, joka näyttää, mistä tiedot tulevat. Usein toistuville konkreettisille kysymyksille — esimerkiksi eurooppalaisten ja kansallisten sääntöjen välisestä suhteesta — on olemassa usein kysyttävien kysymysten kokoelma.
Tämän vuoden ydin ei siis ole se, että tulee uusi velvoite, vaan se, että osa siitä, mitä aiemmin ilmoitettiin politiikaksi, on nyt tosiasiallisesti tullut laiksi jonnekin Eurooppaan. Oman tilanteen osalta — mikä maa, mikä koko, mikä vaihe — kansallinen lainteksti tai lakimies on edelleen oikea lähde. Jos haluat ensin saada oman käsityksesi siitä, missä organisaatiosi tällä hetkellä on, payria.eu:n ilmainen quick-scan voi olla sen aloituspiste.